Aineistotehtävään vastaaminen
Aineistotehtävien ideana luoda aikapainetta ja se testaa hakijan kykyä soveltaa valintakoekirjallisuuden tietoa muuhun aineistoon. Monesti aineisto täydentää valintakoekirjallisuuden aiheita luontevasti. Etukäteen ei voi tietää, millaista aineistoa kokeeseen tulee, mutta tavanomaisia aineistoja valintakokeessa ovat seuraavat:
- Lait (EU-lait ja kansalliset lait)
- Sopimukset
- Artikkelit
- Hallituksen esitykset tai valiokuntien mietinnöt ja lausunnot
- Tuomioistuimen ratkaisut
Aineistotehtävä voi olla esseetehtävä, monivalinta– tai oikeustapaustehtävä. Useimmiten ei ole tarpeen lukea koko aineistoa, ellei se ole lyhyt. Silloinkin lukeminen on enemmän silmäilevää kuin syvällistä lukemista. Aineistosta on tarkoitus etsiä tietoa vastauksen tueksi. Monesti aineistotehtävä ratkeaa suhteellisen yksinkertaisesti ja siitä on tarkoitus etsiä tietoa vastauksen tueksi. Idea pitää vain keksiä niin, ettei tehtävään tuhlaa liikaa aikaa. Aineistoa tutkiessa ensimmäiseksi olisi hyvä selata läpi johdanto, otsikot ja lopetuskappale. Kaikkiin kysymyksiin ei välttämättä edes tarvitse aineistoa ja se voi olla myös pelkkä hämäys. Hyödyllistä voi olla lukea ensin kysymykset ja tutustua vasta sen jälkeen aineistoon. Vastaukset saattavat hyvinkin löytyä samasta kohtaa. Aineistotehtävä on tiedonhaun ja luetun ymmärtämisen testi. Se laittaa usein myös soveltamaan kirjan tietoja.
- Kysymykseen voi vastata usein myös pelkän valintakoekirjallisuuden perusteella.
- Ratkaisut kysymyksiin ovat usein nipussa. Läheltä voi löytyä vastaus myös muihin kysymyksiin.
- KKO ja KHO ennakkopäätöksistä on aluksi selostettu tapahtumankulku ja käsittely alemmissa oikeusasteissa. Ylimmän tuomioistuimen perustelut ovat usein loppupuolella, muttei usein aivan lopussa. Lopussa on esimerkiksi eri mieltä oleva lausunto.
- Jos aineisto on laki ja tehtävänä on löytää sovellettavat pykälät -> soveltuvat pykälät löytyvät usein otsikoiden avulla.
- Jos aineistossa on korostettuja kohtia, voi voivat olla keskeisiä.
